sunnuntai 31. elokuuta 2014

Eroon purkkiruuasta!

Olen jo pitkään tuskaillut sen kanssa, että Ukko ei syö kotiruokaa  oikeastaan missään muodossa. Asia harmittaa minua ihan kauheasti, sillä uskon että itse alusta asti valmistettu kotiruoka päihittää Piltit mennen tullen niin tervellisyydessä kuin maussakin. Lisäksi alkaa olla vähän noloa, että näin "vanha" lapsi syö pelkkää purkkiruokaa. Jos olisin tiennyt, että Ukko tykästyy purkkiruokiin niin palavasti, en olisi ikinä antanut sille ensimmäistäkään lusikallista.

Miten sitten olemme ajautuneet tähän tilanteeseen? Jos joku muistaa, niin ensi alkuun valmistin Ukolle kaikki soseet itse lukuun ottamatta hedelmäsoseita, ja Ukko söi niitä ihan mielellään. Viime vuoden lokakuussa lähdimme Kehitysvammaisten tukiliiton ensitietokurssille, jota varten totutin Ukon syömään myös purkkiruokaa, jotta sain kätevästi otettua eväät mukaan kurssille. Viimeinen niitti Ukon ruokailutottumusten muutokselle oli joulunaika. Ukko ei pitänyt jouluruuista, joita sille varta vasten valmistin, joten joulunpyhät ja välipäivätkin synttärivalmistelukiireineen mentiin hyvin pitkälti pelkällä purkkiruualla. Kaiken kiireen lisäksi olin loppuvuodesta itse henkisesti aikamoisessa aallonpohjassa, joten valmisruokien antaminen tuntui siinä vaiheessa helpolta ratkaisulta.

Alkuvuodesta olimme siis yhtäkkiä pisteessä, jolloin Ukolle ei kelvannut enää muu kuin tietyt Piltti-ruuat ja omatekoisista ruuista vain jauhelihakastike (nykyään ei enää sekään). Asiasta puhuessani olen saanut jos jonkinlaista vinkkiä ja ohjetta, ja tähän mennessä on huonolla menestyksellä kokeiltu:

  • Kotiruuan sekoittamista purkkiruokaan
  • Kotiruuan ja purkkiruuan tarjoaminen samalla aterialla eri lautasilta
  • Ruuan laittamista leivän päälle
  • Ruuan maustamista enemmän/vähemmän
  • Maissinaksulla syöttämistä
  • Kotiruokaa aivan sileäksi soseutettuna, karkeina paloina ja kaikkea siltä väliltä
  • Kotiruokaa sormiruokana
  • Lastenohjelmien katselua ruokailun aikana (tämä kyllä on mielestäni vihoviimeinen keino, onneksi siitä ei ollut apua!)

Olemme kokeilleet tarjota vaikka mitä ruokalajeja, syötettynä tai antaen Ukolle mahdollisuuden syödä itse, mutta mikään ei auta. Onneksi Ukolle sentään uppoaa puuro, näkkileipä, tomaatti, kurkku, viili, jugurtti sekä monet hedelmät ja marjat. Muuten olisimme pulassa.

Tähän mennessä olen yleensä tehnyt niin, että jos yritän lounaalla tai päivällisellä tarjota kotiruokaa, niin toisella aterialla sitten saa purkkiruokaa. Tämä siis riittävän ravinnonsaannin ja kasvun turvaamiseksi. Ukko syö viidesti päivässä ja ylimääräisiä välipaloja tai herkkujen syömistä meillä harrastetaan vain todella harvoin. En myöskään tee niin, että jos tarjottu ruoka ei kelpaa Ukolle, että juoksisin lämmittämään sille purkkiruokaa. Jos ei maistu, niin ruokaa saa seuraavan kerran vasta seuraavaan ruoka-aikaan.

Sen lisäksi, että purkkiruoka on pahaa, kallista ja yksipuolista, minua ahdistaa suunnattomasti myös lähestyvä päiväkodin aloitus. Olen varma, ettei Ukko suostu syömään siellä mitään. Tai toisaalta saattaahan olla, että muiden lasten esimerkki rohkaisee Ukkoakin maistelemaan ruokia. Mutta sitten saatamme olla tilanteessa, jossa Ukko syö päiväkodissa tavallista ruokaa, mutta kotona vain purkkiruokaa, ja se vasta hankalaa olisikin.

Voitte varmaan kuvitella, miten paljon olen tätä asiaa viime kuukausina pähkäillyt. Ja nyt olen tullut siihen tulokseen, että on aika ottaa astetta radikaalimmat keinot käyttöön. Tänään on ensimmäinen päivä, kun olemme soveltaneet kerrasta poikki -taktiikkaa. Ei siis purkkiruokaa enää ollenkaan. Ukko on tänään saanut sekä lounaalla että päivällisellä eteensä lautasen, jossa oli sopivina suupaloina lihapullia, perunaa, tomaattia, hernemaissipaprikaa, näkkileipää, ja kastikkeena lusikallinen kermaviiliä sekä vähän ketsuppia. Ukkoa kiinnostaa ruoka kovasti, ja se sekoittelee sitä lusikalla innoissaan. Suuhun päätyi tutut ja turvalliset tomaatti ja näkkileipä, mutta ilokseni myös muutama herne ja yksi pala perunaa ja yksi pala lihapullaa. Saa nähdä miten huomenna käy. Tarkoituksena olisi valmistaa broilerikiusausta.

Kuulostaa ehkä karulta tarjota lapselle vain sellaista ruokaa, jota se ei suostu syömään, mutta en oikeasti näe enää muita vaihtoehtoja. Olen tietenkin jo murehtinut sitä, miten kauan näin voi jatkaa, ellei Ukolle ala ruoka maistua. Toisaalta kuitenkin Ukko syö reilusti aamu- ja iltapuuroa ja tämän kokeilun aikana tarkoituksena on tarjota tavallista reilumpi välipala. Voi kunpa Ukko alkaisi syömään, sillä ymmärrän toki, ettei jo valmiiksi hoikkaa lasta voi viikkotolkulla pitää vähällä ruualla.

Jos käy niin onnistuneesti, että Ukko alkaa syödä kotiruokaa, en tiedä uskaltaisinko enää ikinä antaa sille purkkiruokaa. Onhan valmisruuissa toisaalta puolensa, ja ihannetilanne olisi, jos lapselle kelpaisi sekä valmis- että kotiruoka. Etenkin kyläreissuilla ja automatkoilla purkkiruuat ovat hirmu käteviä. Mutta olen tarvittaessa kyllä valmis roudaamaan omatekoista ruokaa kylmälaukussa mukanani, ettemme vain joutuisi takaisin "Pilttikoukkuun".

Jonkun mielestä tämä saattaa olla pieni murhe, ja ahdistukseni turhaa, mutta minua ihan tosissaan kalvaa tämä asia. On ihan uusavuton tumpelo - ja epäonnistunut äiti -olo! Tajuan toki, että saan olla tyytyväinen, että Ukko ylipäätään suostuu syömään jotakin, sillä jotkut lapset eivät suostu syömään yhtään mitään ja sen takia ovat letkuruokinnassa. Monet ovat lohduttaneet, että "kyllä se ihan varmasti ennen pitkää oppii syömään muutakin kuin purkkiruokaa". Mutta silloin mietin aina mielessäni, että miten ihmeessä, ellen tee asialle jotain?

Että tällainen vuodatus tänään! Täytyypä sitten muistaa raportoida, miten kokeilu sujuu. Jos vaikka kokemuksistamme olisi apua jonkun muun pienen nirsoilijan kanssa. Tai ehkä "nirso" on vähän kurja sana, ennemmin sanoisin, että Ukko on kovin valikoiva ja ennakkoluuloinen syömistensä suhteen.

Mutta kuten jo sanottu, onneksi se sentään syö ylipäätään jotakin. Paljon huonomminkin voisi olla!

 

2 kommenttia:

  1. Meillä taas on vaihtelun takia purkkiruokaa. Ja sit taas jatketaan tekemällä ite :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi tuo ois ihana tilanne, että molemmat kelpaisi! Niin pieni mutta loppupeleissä hirmuisen merkittävä asia... :)

      Poista